Abisko - Land of Aurora Borealis

Vuorimaisemaa Abiskolta
Alpon ahkion säädöt :)
Ahkio ready!
Leirielämää, osa 2
Leirielämää, osa 3
Leirielämää, osa 5 (osan leirielämäkuvista toimitus sensuroi)
Kuivaustelineet
Tyyntä myrskyn edellä
Abiskojauren majapaikka
Uusi sanarakennus
Arvaa, mitkä suksista kuuluvat japanilaisille, mitkä ovat suomalaisen?

Heräsin klo 06:06 Zorron pestessä naamaani sen neljä kertaa! Aivan kuin se arvaisi, että taas sitä äijää viedään. Luuli pääsevänsä mukaan. Mutta ei tällä kertaa, seuraavan kerran kyllä!

Suuntana oli Abisko, Ruotsin suurtunturit. Koiran vietin naapurimaihin ei ole yksinkertaista, niin parempi oli koirapoika jättää kotiin. Ranskalaiseen tyylin hain Alpon sitten puolituntia myöhässä, kun piti ensin lukea Kärppä-uutiset lehdestä. Sitten suuntana Abisko, missä on viimeisenä 10 vuotena melkein joka vuosi tullut käytyä. Milloin kalassa, milloin hiihtämässä tai käppäilemässä. Naapurissa on aina paremmin, ja tuntureiden osalta se pitää kyllä paikkansa. Ja on vain vähän pitempi matka kuin Helsiinkiin, näin Raahesta katsottuna.

Matka meni mukavasti, kun vielä kävimme Torniossa pizzalla, Haaparannalla hamparilla ja Kiirunassa taas pizzalla. Ne hiilarit Timo, ne hiilarit. ETA oli 15:00, mutta soppailu ja buffettipäivän tulos oli, olimme Abiskon STF:ssä perillä 19:00 lt. Miksihän STF oli täynnä? Oliko samalla viikonloppuna offari tapahtuma vai mikä? Kun katseli jengiä ympärillä, huomasi, ettei nämä olleet mitään offari-kansaa vaan japanialaisia! He olivat tulleet katselemaan revontulia ja tekemään samalla taikoja. Reposen (huom repo = kettu) alla, kun tekee taikoja, niin lapsi on erityisen onnekas :)

Eka hiihtopäivään heräsimme noin kello 7:00, mutta meikkaukset yms. asiat veivät niin paljon aikaa, että pääsimme hiihtämään vasta 10:30. Oli pikku pelko puserossa, kun nivuset olivat olleet vähän sökönä. Ahkion veto tekee niille niin gudaa. Eka 5 km meni ihan ok, mitä nyt ruottalaiset alkoi nakkeleen ahkion painosta: "Onko sualla siellä koko vuoden muonat, vai joku ruumis?" Mutta sen 5 km jälkeen alkoivat nivuset valittamaan ja lisäksi tuli kramppeja. Ei auttanut, vaikka tankkasin vähän väliä.

Onneksi lounaan jälkeen vaivat helpotti, vanha kone lämpiää hitaasti. Meno maittoi ja perillä olimme Abiskojaurella about 1630 hrs. Sitten tuli ne swedut taas kuittalemaan, että emme taida ehtiä saunaan miesten vuorolle. Hö sekasauna oli kello 19:00 - Sekahakuun mielummin, kuin swedumiesten sekaan. Vedenkeittelyn jälkeen aloimme valmistua reissun rankimpaan päivään, jossa nousua noin 350 – 400 korkeusmetriä.

Aamu valkeni aurinkoisessa pakkassäässä. Pian se oli jo noussut -10C. Sää oli mitä mainioin. Ei muuta kuin aamupala huiviin ja kohti nousuja "ruumis" (lue: ahkio) perässä. Kun selvitimme nousut, suuntasimme kohti rautupaikkaa, jonka olimme eräopaskurssilla löytäneet. Siellä meillä on tarkoitus olla 2 yötä teltassa, ottaa kuvia ja pilkkiä. Parin kilometrin prologin jälkeen tulimme nousun juurelle.

Oli mielenkiintoista seurata miten huoltokelkat, keskieurooppalaiset sekä koiravaljakot siitä selvisivät. Jotkut keskieurooppalaisista omaavat todella huonon hiihtotaidon, joten oli ihme, että he yleensä pystyivät hiihtämään koko Kungledeniä. Mutta hyvin he kaikki siitä selvisivät, kuka paremmin, kuka huonommin. Nousun jälkeen loppupäivä meni sitten mukavassa maisemassa hiihtäessä.

Loppupäivästä tuuli alkoi nousemaan. Kun pääsimme rautupaikalle, vinkka alkoi olemaan jo aika kova. Mutta hyvin saimme VAUDE - Ferret XT 3 -teltan pystyyn, vaikka olin saanut sen vasta viikon aikaisemmin. Olimme kyllä pystyttäneet sen kotona avovaimon kanssa olohuoneeseen sekä takapihalle. Sehän on sama asia, kuin tuntureilla 15 s/m tuulella. 
Yön aikana tuuli vain nousi ja kääntyi teltan suuntaiseksi. Olimme pystyttäneet teltan ”suojaan”, niin nyt se oli tuulitunnelissa. Alpo alkoi rankentaa suojamuuria, josta sitten olikin paljon hyötyä. Siinä pilkkiminen ja valokuvaus olivat aika minimissä. Alpo kairasi 3 reikää, ja pilkki noin 2-3 tuntia. Mikä oli melkoinen suoritus niissä olosuhteissa. Itse kävin pari kertaa ottamassa kuvia vartin ajan. Sen jälkeen tuntui, että sormet olivat tippuneet matkan varalle.

Päivä meni sitten veden keittelyn lomassa. Yöpuulle menimme jo varmaan kello 19:00 – 20:00. Yöllä heräsin siihen, kun oli äkkiä ihan hiljaista. Ei mitään ääntä, oliko tuuli loppu? Ei tosiaankaan, yhtäkkiä tuntui siltä, että tavarajuna olisi jyrännyt meidät. Yö meni kuunnellessa , että kestääkö teltta. Vauden Ferret XT 3 kesti hyvin. Paras mahdollinen testi ja teltta sai sitä kiitettävän!

Seuraava aamu valkeni hienossa auringon paisteessa ja yli vuorokauden kestäneet tuulesta ei ollut tietoakaan. Ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti Abiskojauren saunaa, jos nyt ehtisi miestenvuorolle? Hiihto maittoi, korkeanpaikan leiri oli tehdyt tehtävänsä. Oli mahtava ihailla tuntureita auringon paisteessa. Jyrkimmän paikan ohitimme ahkio edellä, sukset kyydissä. Ja ei aikaakaan, kun olimme Abiskojauressa, jossa STF:n majanpitäjät meitä odottivat. He ovat kyllä "jättekivoja"! Koki olevansa tosi tervetullut. Ja se sauna, edellisenä kesänä rakennettu. Harvia-kiukaus ja kaikki. Melko taivaallista.

Viimeinen aamu oli kopio koko viikon säästä (paitsi myrskypäivä), noin -25 C asteesta, joka nousi -10 C asteen tuntumaan nopeasti. Kamat saimme rivakasti kokoon. Oli mahtava hiihtää sellaisessa säässä, loppupäivästä hiki virtasi, kun menimme alemmas kohti Abiskoa. Mitä lähemmäs Abiskoa tulimme, jengiä alkoi näkymään enemmän. Ja ravintolan pihvi-ateria kummitteli mielessä, joka toinen minuutti. Olimme Abiskossa sitten kello 14:00, joten päätimme lähteä Raahea ja Suomea kohtia saman tien. Mutta auto oli sitten eri mieltä. Akku oli mennyt tyhjäksi. Onneksi emme olleet missään erämaassa. STF henkilökunnan avulla saimme auton onneksi käyntiin. Matka kotia kohtia pääsi alkamaan.

Muuta huomio matkalta:

  • Nousukarvat. Kannat olla, jos ahkion kanssa on liikenteessä.
  • 2. keitin olisi säästänyt aikaa veden keitossa. Toinen ei paljon autossa auttanut.
  • Japanilaiset? :)
  • Osa vaeltajista meni tosi pienillä repuilla ja varusteilla tuvalta toiselle - osa meni huonoilla taidoilla, luottamalla tuuriin
  • Wayfayrer MRE –ruoat säästivät aikaa ja olivat maittavia
  • Vauden Ferret XT 3: tilava, helppo pystyttää, hyvät kiristyssysteemit, kesti myrskyn. Kiitettävä arvosana!

Ja lopuksi täytyy todeta, että Absikon ja sen suurtunturit ovat riippuvuutta aiheuttavaa. Vältä, jos et halua mennä vuodesta toiseen!

(TOIM. HUOM! Pikkulahden Timo suunnittelee kuulemma huhujen mukaan retkeä jo ensi talvelle)